Naar inhoud springen

kuuffe

Van Wiktionary

Mofers

[bewirk]

Wirkwaord

[bewirk]

Lemma

[bewirk]

kuuffe /kʉ̜fə/

  1. (euvergenkelik) get op 'n henjige meneer make
  2. (euvergenkelik) (euverdrechtelik) emes get aandoon, emes 'n valse streek levere
    Die höbben ós 'n duchtige streek gekuuf.
Raod

Lèt op! Bakkes sjrief kufe.

Aafbraeking
  • kuuf-fe
Verwantje wäörd
Kómaaf
  • Oet 't Begoons.

Verveuging

[bewirk]
ich doe det veer geer zie deilwaord
radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison
hujigen tied sjrif kuuf kuufs kuuf kuuffe kuuffen kuuf kuuffe kuuffen kuuffendj
IPA /kʉ̜f/ /kʉ̜v/ /kʉ̜fs/ /kʉ̜vz/ /kʉ̜f/ /kʉ̜v/ /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/ /kʉ̜f/ /kʉ̜v/ /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/ /kʉ̜fəɲɟ/
vergangen tied sjrif kuufdje kuufdjen kuufdjes kuufdje kuufdjen kuufdje kuufdjen kuufdje kuufdjen kuufdje kuufdjen gekuuf
IPA /kʉ̜vɟə/ /kʉ̜vɟən/ /kʉ̜vɟəs/ /kʉ̜vɟəz/ /kʉ̜vɟə/ /kʉ̜vɟən/ /kʉ̜vɟə/ /kʉ̜vɟən/ /kʉ̜vɟə/ /kʉ̜vɟən/ /kʉ̜vɟə/ /kʉ̜vɟən/ /ɣə'kʉ̜f/ /ɣə'kʉ̜v/
gebi-jjendje wies sjrif kuuf! kuuffe-v'r kuuftj!
kuuf!
IPA /kʉ̜f/ /kʉ̜v/ /kʉ̜fəvər/ /kʉ̜fc/
/kʉ̜f/
/kʉ̜vɟ/
/kʉ̜v/
substantivering infinitief gerundium I gerundium II supinum participium
radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison radikaal liaison
sjrif kuuffe kuuffen gekuuf ó kuuffe kuuffen kuuffentaere kuuffentaeren gekuuffe gekuuffen
IPA /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/ /ɣə'kʉ̜f/ /ɣə'kʉ̜v/ /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/ /kʉ̜fən̥'tɛ̀:re/ /kʉ̜fən̥'tɛ̀:ren/ /ɣə'kʉ̜fə/ /ɣə'kʉ̜fən/

In anger spraoke

[bewirk]

[2]

bewirk
  • Algemein Gesjreve Limbörgs: aandoon


Zelfstenjig naamwaord

[bewirk]

Neet-lemma

[bewirk]

kuuffe ó /kʉ̜fə/

  1. (gerundium) gerundium II van kuuffe
Raod

Deze vorm (gerundium II taenge I) geldj es (neutraal) spraokgebroek sónger negatieve bieklank.

Aafbraeking
  • kuuf-fe

Verbuging

[bewirk]
inkelvaad mieëvaad
radikaal liaison radikaal liaison
nom. sjrif kuuffe kuuffen
IPA /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/
dim. sjrif
IPA
dat. sjrif kuuffe kuuffen
IPA /kʉ̜fə/ /kʉ̜fən/


Wirkwaord

[bewirk]

Neet-lemma

[bewirk]

kuuffe /kʉ̜fə/

  1. (neet-lemma) mieëveljigen ieëste-persoeansvorm (veer) innen hujigen tied van kuuffe
  2. (neet-lemma) mieëveljigen derdje-persoeansvorm (zie) innen hujigen tied van kuuffe
Aafbraeking
  • kuuf-fe